Toivepostaus - kaks viivaa tikussa

Multa toivottiin postausta mun raskauden etenemisestä. Toteutan tän kolmessa osassa ettei tuu hirveitä romaanitekstejä, vähän niinkun raskauden kolmannekset. Eli alkuraskaus, keskiraskaus ja loppuraskaus.
Marraskuussa 2013 aloin epäillä raskautta. Aina nukkumaan mennessä iski kamala olo ja tisseihin ei voinut ees koskea kun ne oli järkyttävän kipeet. Aiheesta lähinnä heitettiin läppää Aleksin kanssa, "ei meistä mitään vanhempia oo tulossa hehheh :D". Oltiin Anttilassa ostamassa mulle uusia meikkejä kun päätettiin sit samalla ihan vaan huvin vuoks et katotaa nyt sitten ja ostetaan se hemmetin raskaustesti. Negatiivinen.
Mun kuukautiset myöhästy vaan lisää ja lisää, ei näkyny eikä kuulunu. Tuli mun 17v synttärit, ja Aleksin 18v synttärit. Molempia juhlittiin kosteissa merkeissä.
Joulukuu vaihtu ja epäilykset vahvistu. Ei menkkoja, maha kipee ja oksettaa. Ei haluttu enää luottaa mihinkään markettitestiin vaan marssittiin suoraan apteekkiin. Ostettiin clar blue testi ja tehtiin se illalla. Meni noin 2 sekuntia kun testiin tärähti kaks niin vahvaa viivaa et puolisokeakin ois ne nähny. Nyt se oli sit varmaa. Jouduin shokkiin, paniikkiin ja totaalisen tietämättömyyden valtaan, mitä helvettiä nyt tapahtuu ? Aleksi pyyhki mun kyyneleitä ja hoki että kyllä tää tästä selviää.
Musta on huvittavaa ettei koskaan käyty vakavaa keskustelua siitä, tehtäiskö aborttia vai ei. Pikkuhiljaa, tai no aika äkkiä mun mahasta puhuttiin jo nimellä ja Aleksista isinä. Kaikki oli aika itsestäänselvää, ei haluttu missään vaiheessa antaa pois meidän pientä. Joulukuun aikana käytiin ostamassa toinen testi, ihan vaan varmistuksena. Mua pelotti sen tekeminen, mitä jos se onkin negatiivinen ? Positiivinen se oli, ja kertoipa myös että viikkoja oli jo yli 5.
En huomannu mun mahassa mitään muutosta. Se mitä huomasin, oli vessahätä. Kerran tunnissa oli juostava vessaan. Kokoajan oli myös nälkä. Muutaman kerran lähin Aleksin luonta kotiin koska mulla "oli mahatauti", jälkeenpäin tiedettynä siis pahoinvointia. Tissit meinas räjähtää joka kerta kun niihin osu joku, se kipu oli ihan järkyttävää. Halusin vaan nukkua kokoajan ja olin tosi äkänen ja uupunut. Pukeuduin löysiin vaatteisiin ja keksin tekosyitä sille, etten voi lähteä ryyppäämään. En halunnut että kukaan saa tietää.